Lakipykälä, joka eriarvoisti työntekijät

Teksti: Meiju Löppönen, Kuva: Tanja Korpela

Tartuntatautilain 48 §:n myötä Heli Rämäkkö joutui irtisanomaan itsensä. Hänen arvonsa ja periaatteensa eivät olleet kaupan heikosti perustellun ja laaditun vaatimuksen edessä. Pykälän, jota käytetään myös työntekijän rankaisemiseen.

Heli Rämäkön viidentoista vuoden työkokemus kätilönä päättyi vuoteen 2018, kun hän kieltäytyi influenssarokotteesta.
   – Se on jokaisen henkilökohtainen terveysvalinta. En aio ottaa seuraavaa kahtakymmentäviittä vuotta hoitoa, jota kutsun uskomushoidoksi. En edes sillä perusteella, että saisin pitää työpaikkani, Heli sanoo.

Lukuisten keskusteluiden, puhutteluiden ja aihetta koskevan tieteellisen tiedon esittämisen jälkeen Helille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoutuminen. Silloin Helille esitettiin, että soveltuvuustodistusta ei tarvitsisi toimittaa. Pelkkä suusanallinen ilmoitus riittäisi vastoin aikaisempaa määräystä. Heli ei suostunut valehtelemaan, vaikka häneltä pyydettiin sitä.

”Mielivaltaisuus kuvaa toimintaa parhaiten.”

Rokotteesta kieltäytyneet henkilöt siirrettiin toisiin tehtäviin. Helin oli määrä siirtyä
eristettyyn puhelinkoppiin jonohoitajan tehtäviin jo viikkokausia ennen influenssakauden
alkua. Hänelle ei osattu kertoa milloin korvaava työtehtävä päättyisi.
   – Jo silloin oli varaa luopua kätilöistä, vaikka todellisuudessa oli hirveä työvoimapula,
Heli sanoo.

Noin kahdeksan kätilöä kieltäytyivät influenssarokotteesta Helin lähtöä seuraavana
syksynä. Heitä kaikkia ei voitu siirtää toisiin tehtäviin sisätautiosastolle, koska korvaajia ei
saatu tilalle.
   Siksi kahta työntekijää kierrätettiin sisätautiosastolla aina joitain viikkoja kerrallaan. Sillä
välin loput rokottamattomat tekivät kätilön työtään normaalisti.
   – Se oli rangaistustoimenpide, Heli sanoo.
   Samaan aikaan sisätautiosastolle siirretty rokottamaton kätilö määrättiin hoitamaan
raskaana olevaa, osastolle muista syistä tullutta potilasta. Rokottamattoman status ei
enää haitannut.

”Pykälä heikentää potilasturvallisuutta.”

Heli kertoo, että rokotusvaatimuksen vuoksi lähtevät työntekijät ovat yleensä
kokeneemmasta päästä. He kunnioittavat itseään ja ammattitaitoaan. Juuri koulun penkin
jättäneitä rokotettuja arvostetaan enemmän kuin rokottamattomia konkareita.
   Samalla nuoria jättää hakeutumatta alalle, koska he tietävät päätyvänsä jatkuvaan
rokotussarjaan jo opiskelujen alkuvaiheessa.

Rokotteesta kieltäytyminen nousee työskentelyä rajoittavaksi tekijäksi, vaikka esimerkiksi
Helin tapauksessa sairauspoissaolot ovat olleet hyvin vähäisiä koko työuran ajan.
   – Rokotteen ottamisen jälkeen ilmaantuva flunssatauti nähdään merkkinä siitä, että
rokote toimii. Rokotettu saattaa tulla töihin pienessä kuumeessa, koska häntä pidetään
turvallisena rokotteen vuoksi, Heli sanoo.
   Heli näkee ammattitaitoisten työntekijöiden siirtelyn tehtävästä toiseen resurssien
tuhlaamisena ja potilasturvallisuuden vaarantamisena.

”Totta kai sitä odottaa, että ammattiliitto puolustaa ja kuuntelee sua.”

Ennen irtisanoutumistaan Heli keskusteli Tehyn kanssa tuloksetta.
   – Hoitoalan kulttuuri on sellainen, että valtaosa hoitajista vain sopeutuu. Hoitaja kiittää ja
kumartaa, kun häntä potkaistaan. Hoitajien arvostus on pelkkää sanahelinää, Heli sanoo.
   Monet sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät tyytyvät osaansa ja jatkavat liittonsa
jäsenmaksujen maksamista, vaikka saavat apua valikoidusti ja pahimmillaan menettävät
työpaikkansa.

”Joukossa on voimaa.”

Helin mukaan ongelma purkautuisi jokaisen henkilökohtaisesta rohkeudesta tehdä
valintoja. Monet työntekijät ovat lopulta luopuneet itsemääräämisoikeudestaan, koska he
pelkäävät toimeentulon menetystä.
   – Raha on hyvä kiristyskeino. Se saa ihmisen uhraamaan vaikka terveytensä, Heli
sanoo.
   Samankaltaista tilannetta on ratkottu työntekijöiden keskinäisellä joukkovoimalla. Heli
kertoo, että joissain tiettyihin erikoisaloihin keskittyneissä, kiinteissä työyhteisöissä kaikki
työntekijät jättivät koronarokotteen ottamatta. Koko porukkaa ei voitu siirtää toisiin
tehtäviin, joten kaikki jatkoivat töitään normaalisti.
   Heli näkee, että esimerkiksi Vapaa Ammattiliitto VALO ry:n kaltainen toimija voi auttaa
työntekijöitä yhdistymään ja puolustamaan oikeuksiaan, koska vanhat ammattiliitot eivät
tee sitä.
   – Silloin voisi luottaa, että on joku, joka kuuntelee ja tukee siinä tilanteessa, Heli sanoo.